RICCARDO MUTIORCHESTRA GIOVANILE LUIGI CHERUBINIOLAVINLINNA | OLAVINLINNA CASTLE

17.7. 19SUNNUNTAI Sunday kloat

RICCARDO MUTIORCHESTRA GIOVANILE LUIGI CHERUBINI

kapellimestari | conductor

OLAVINLINNA | OLAVINLINNA CASTLE

17.7. 19SUNNUNTAI Sunday kloat

Italia in FinlandiaItaliaa Suomessa

Helsingin Ullanlinnassa sijaitseva, vuonna 1942 perustettu Italian kult-tuuri-instituutti on osa Italian suurlä-hetystöä, ja sen toiminnan tarkoitus on edistää italian kielen ja kulttuu-rin asemaa ja tuntemusta Suomes-sa. Instituutti pyrkii tuomaan esil-le italialaisen kulttuurin kaikkia eri

aspekteja, ja toimintaan kuuluu mm. erilaisten kulttuuritapahtumien sekä kielikurssien järjestäminen. Lisäksi instituutilla on oma kirjasto, jossa on monipuolinen valikoima italialaista kirjallisuutta ja elokuvia. Lisätietoja ins-tituutin toiminnasta löydät osoitteesta www.iichelsinki.esteri.it.

LUDVIG VAN BEETHOVEN (1770-1827)Coriolan-alkusoitto op. 62

FRANZ SCHUBERT (1797-1828)Sinfonia nro 8 h-molli D. 759, ”Keskeneräinen”Allegro moderatoAndante con moto

VÄLIAIKA

LUDVIG VAN BEETHOVENSinfonia nro 5 c-molli op. 67, ”Kohtalonsinfonia”Allegro con brioAndante con motoScherzo: AllegroAllegro

Konsertin arvioitu kokonaiskesto n. 1 t 30 min. Konsertissa on väliaika.

LUDVIG VAN BEETHOVEN Coriolan Overture, Op. 62

FRANZ SCHUBERTSymphony No. 8 in B Minor D. 759 “Unfi nished”Allegro moderatoAndante con moto

INTERVAL

LUDVIG VAN BEETHOVENSymphony No. 5 in C Minor, Op. 67 “Fate”Allegro con brioAndante con motoScherzo: AllegroAllegro

The concert will last about 1½ hours. One interval.

OHJELMA PROGRAMME

Historialliseksi henkilöksi arvellun Gnaeus Marcius Coriolanuksen olemassaolosta ei ole saatu täyttä varmuutta, mutta kirjallisuuden hahmona hän on jäänyt elämään. Kertoman mukaan hän oli 400-luvulla eaa. elänyt roomalainen patriisi, joka karkotettiin jyrkkien mielipiteidensä vuoksi Roomasta. Kostoksi hän nousi johtamiensa volskien kanssa Roomaa vastaan ja saavuttikin aluksi menestystä. Äitinsä ja vaimonsa pyynnöstä hän kuitenkin luopui sodasta vaikka tiesi, että volskit tällöin surmaisivat hänet petturina.

Coriolanus muistetaan parhaiten Shakespearen tragediasta, mutta hänen ristiriitainen hahmonsa innoitti myös hiukan vähemmän tunnettua kynäilijää Heinrich von Collinia, jonka näytelmä Coriolan sai ensi-iltansa Wienissä vuonna 1802. Näytelmää esitettiin Wienissä kolmen vuoden ajan ja vielä kerran huhtikuussa 1807. Beethovenin alkusoitto on alkuvuodelta 1807, ja ennen mahdollista näytelmäesitystä se soitettiin

Whether or not Gnaeus Marcius Coriolanus ever actually lived is not entirely certain, but he does exist in literature. The story goes that he was a Roman 5th-century BC patrician who was banished from Rome because of his radical opinions. In revenge, he led Rome’s enemies, the Volsci, to rise against the city. Though initially successful, he was implored by his mother and wife to abandon the effort, even though he knew that the Volsci would kill him as a traitor.

Coriolanus is best known from Shakespeare’s tragedy, but his controversial persona also inspired the slightly less illustrious playwright Heinrich von Collin, whose drama Coriolan was premiered in Vienna in 1802. The play ran in Vienna for three years, and had one further performance in April 1807. Beethoven’s overture dates from the early months of 1807, and before its public theatre premiere it was heard at the palace of one of Beethoven’s patrons, Prince Lobkowitz.

CORIOLAN-ALKUSOITTO OP. 62 CORIOLAN OVERTURE, OP. 62yksityisesti Beethovenin tukijoihin kuuluneen ruhtinas Lobkowitzin palatsissa.

Coriolan-alkusoitto on yksi Beethovenin keskitetyimmistä teoksista. Dramaattisia johdantoiskuja seuraa jännitteinen pääteema, joka voisi kuvastaa Coriolanuksen taistelua Roomaa vastaan. Lyyrisesti alkavassa sivuteemassa on puolestaan kuultu Coriolanuksen äidin ja vaimon vetoavia äänenpainoja. Hengeltään alkusoitto edustaa Beethovenin uhmakasta c-molli-tyyliä, joka oli samoihin aikoihin kiteytymässä tunnetuimpaan muotoonsa viidennessä sinfoniassa. Mutta siinä missä sinfonia puhkaisee lopulta tiensä voitokkaaseen duuriin, siinä alkusoitto on uskollinen tragedian tunnoille ja vaimenee kuohuvien käänteiden jälkeen lopputahtien hiljeneviin mollisävyihin. Peruste tälle Beethovenin tuotannossa epätavalliselle päätökselle löytyy Collinin näytelmästä, jossa Coriolanus surmaa itsensä.

The Coriolan Overture is one of Beethoven’s most concentrated works. Dramatic chords introduce a tense main theme that could well portray Coriolanus’s fi ght against Rome. Some say that the second theme, beginning in lyrical vein, represents the pleas of his mother and wife. In spirit, the overture represents the defi ant C-minor style that Beethoven was, at around the same time, crystallising in its best-known manifestation, the fi fth symphony. But whereas the symphony ultimately forges its way through to a triumphant C major, the overture remains faithful to its tragic sentiments and its seething passion subsides in minor mode as the music draws to a close. The reason for this conclusion – rare for Beethoven – lies in Collin’s play, in which Coriolanus kills himself.

Ludwig van Beethoven (1770-1827): Ludwig van Beethoven (1770-1827):

Sinfonia ja ooppera olivat ne kaksi sävellyslajia, joita Schubert arvosti eniten ja joiden parissa hän koki raskaimmat pettymyksensä. Hänen oopperoistaan vain yksi esitettiin hänen elinaikanaan, sinfonioista ei varsinaisissa julkisissa konserteissa yhtäkään. Vaikeuksia Schubert koki molempien sävellysmuotojen parissa muutoinkin, sillä häneltä tunnetaan valmistuneiden teosten lisäksi useita keskeneräisiksi jääneitä yritelmiä. Esimerkiksi viimeisen kymmenen elinvuotensa aikana hän aloitti sinfonian säveltämisen ainakin kuusi kertaa, mutta näistä vain yksi – ns. suuri C-duuri-sinfonia – valmistui.

Schubertin keskeneräisistä sinfoniahankkeista yksi nousee merkityksessä muiden yläpuolelle: sinfonia h-molli. Juuri sen tapauksessa

SINFONIA NRO 8 H-MOLLI D. 759, “KESKENERÄINEN”

keskeneräisyys on erityisen valitettavaa, sillä siinä Schubertilla on ollut käsissään ainutlaatuinen mestariteos, jopa uuden aikakauden avaus ei vain hänen omassa sinfoniatuotannossaan vaan ylipäätään sinfonian historiassa, siirtyminen klassismista romantiikan maailmaan.

Schubert sävelsi h-molli-sinfoniaa syksyllä 1822. Hän sai valmiiksi kaksi ensimmäistä osaa ja heittäytyi saman tien scherzon sävellystyöhön, mutta sävellystyö katkesi pian kesken. Yhtenä selityksenä on mainittu samoihin aikoihin oirehtinut sukupuolitauti. Tai sitten Schubert vain ajautui sävellystyössä umpikujaan. Häneltä tunnetaan sinfonioiden lisäksi monia muitakin kesken jääneitä sävellyshankkeita, ja hänen tapansa reagoida ongelmiin oli laittaa työ sivuun ja aloittaa uusi teos.

Schubert lahjoitti sinfonian kaksi valmistunutta osaa loppuvuodesta 1823 ystävälleen Anselm Hüttenbrennerille, jonka haltuun partituuri unohtui vuosikymmeniksi. Teos tuli julkisuuteen vasta joulukuussa 1865, kun Johann Herbeck johti sen Wienissä. Siitä lähtien se on kuulunut torsonakin sinfoniakirjallisuuden rakastetuimpiin teoksiin, ja keskeneräisyys on luultavasti vain syventänyt sen traagista säteilyä.

Sinfonian ainutlaatuista asemaa symboloi jo sävellaji h-molli, jota sen enempää Haydn, Mozart kuin Beethovenkaan ei käyttänyt sinfonian pääsävellajina. Sellojen ja kontrabassojen eleettömän vaikuttava hiljainen avaus luo tumman pohjustuksen oboen ja klarinetin pääaiheelle. Vaikka osassa on väkeviä dynaamisia vastakohtia, sille antaa omaa

sisäistynyttä ilmettään se, että keskeiset teemat, avausaiheen lisäksi pääteema ja sellojen laulullinen sivuteema esitellään aluksi pianissimossa. Myös kehittely alkaa salaperäisen hiljaa mutta paisuu vähitellen Bruckneria ennakoiviin korkeuksia.

Kahden säilyneen osan tempomääreet (Allegro moderato ja Andante con moto) eivät luo kovin suurta kontrastia niiden välille, ja lisäksi molemmat ovat kolmijakoisessa tahtilajissa. E-duuriin kirjoitettua toista osaa hallitsee idyllinen tasapaino, jota horjauttaa merkittävimmin kaksi jylhän dramaattista mollipurkausta, mutta loppusivuilla tunnelma jälleen seestyy.

Franz Schubert (1797-1828):

Symphony and opera were the two musical genres held by Schubert in the highest esteem, and in which he experienced his bitterest disappointments. Only one of his operas was performed during his lifetime, and not one of his symphonies at a public concert in the true sense of the word. In both types of composition he encountered serious problems, for several unfi nished attempts have been preserved in addition to those he did complete. During the last ten years of his life, for example, he began work on at least six symphonies, but only one – the “great” C Major – was ever fi nished.

Of all Schubert’s unfi nished symphony projects, there is one that stands out above all others: the one in B minor. That he never fi nished this is particularly regrettable, for it has all the makings of a

SYMPHONY NO. 8 IN B MINOR D. 759, “UNFINISHED”

unique masterpiece. It even pointed the way to a new era, not only for Schubert but in the history of the symphony in general – the transition from Classicism to Romanticism.

Schubert composed his B-minor symphony in autumn 1822. Having completed the fi rst two movements, he immediately embarked on a third, a Scherzo, but soon set it aside. The symptoms of venereal disease that were troubling him at the time have been put forward as one explanation for this. Or else he just reached a dead end. He is, after all, known to have left many other composition projects unfi nished, and putting a work aside and starting a new one was his way of reacting to problems.

In late 1823, Schubert gave the symphony’s two fi nished movements

to his friend Anselm Hüttenbrenner, with whom it lay forgotten for decades. Not until December 1865 did it see the light of day again, when Johann Herbeck conducted it in Vienna. Ever since then it has, despite being only a torso, remained one of the best-loved works in symphonic literature; the fact that it is unfi nished has probably merely enhanced its tragic aura.

The very key, B minor, symbolises the symphony’s unique status, for it is not a main key favoured by Haydn or Mozart any more than by Beethoven. The restrained, seemingly impassive opening on the cellos and double basses creates a dark undercurrent for the main theme on oboe and clarinet. Though the movement does have some powerful dynamic contrasts, the fact that the main themes – the opening one, the main

theme and the singing second theme on the cellos – are all introduced pianissimo gives it an internalised demeanour all of its own. The development likewise begins in hushed, mysterious tones before gradually swelling in a manner that points ahead to Bruckner.

No great contrast exists between the tempo markings of the two extant movements (Allegro moderato and Andante con moto), both of which are in triple time. An idyllic equilibrium prevails in the second movement, in E major. Though temporarily unbalanced by two majestic, dramatic minor-key outbursts, the mood of the fi nal pages is once again mellow.

Franz Schubert (1797-1828):

Beethovenin viides sinfonia (1808) on nykyisin niin itsestäänselvä osa länsimaista kulttuuriperintöä ja teoksena niin tuttu, ettei sen ainutkertaisuutta ja rajoja rikkovaa omaperäisyyttä tule aina muistaneeksi. Siinä missä Beethoven oli kolmannessa sinfoniassaan Eroicassa (1804) uudistanut sinfonian käsitettä aiempaa painokkaampaan ja laveampaan suuntaan, siinä viidennessä sinfoniassa uudistus kohdistui ilmaisun ja materiaalin keskitykseen ja tiiviyteen.

Temaattisen keskityksen ytimenä on ensiosan kuuluisa avausmotiivi – kolme lyhyttä ja yksi pitkä sävel – joka ilmensi Beethovenin epäluotettavaksi tiedetyn sihteerin Anton Schindlerin mukaan ”kohtalon kolkutusta ovelle”; siitä sinfonialle myöhemmin annettu lisänimi ”Kohtalosinfonia”. Avausmotiivi on eräänlainen geneettinen koodi, joka säteilee vaikutustaan kaikkiin osiin ja luo rytmisen rungon monille keskeisille aiheille. Varsinaisena temaattisena elementtinä se on äärimmäisen niukka mutta samalla latautunut; se on aihe joka ei ainoastaan salli vaan suorastaan vaatii käsittelyä.

Avausmotiivi hallitsee fanaattisen tiivistä ensiosaa. ”Se panee pelkäämään, että

Beethoven’s fi fth symphony (1808) is nowadays such an unquestioned part of the Western cultural heritage, and a work so familiar that its uniqueness and its ground-breaking originality are not always remembered. Whereas Beethoven had, in his third, “Eroica” symphony of 1804, renewed the concept of the symphony, making it weightier and more wide-ranging, in the fi fth he focused on expression and the development and succinctness of his material.

The very core of his thematic succinctness is the famous motif with which the symphony begins: three short notes followed by one long one. According to Beethoven’s secretary Anton Schindler, known to be an unreliable source, this represented “fate knocking at the door”. This opening motif is a sort of genetic code that spreads its infl uence over all the movements and provides a rhythmic frame for many of the main themes. As a thematic kernel it is extremely frugal yet charged; it not only permits development; it simply demands it.

The initial motif dominates the fanatically compact fi rst movement. “One is almost afraid the house will fall down,” grumbled Privy Councillor

SINFONIA NRO 5 C-MOLLI OP. 67 SYMPHONY NO. 5 IN C MINOR, OP. 67talo sortuu”, puuskahti Goethe, kun osa tunteutui nuoren Mendelssohnin pianolla soittamana häiritsemään hänen porvarillista salaneuvoksen rauhaansa. Toinen osa on vuoroin leveän laulava, vuoroin yllättävänkin aktiivinen hitaaksi osaksi. Avausmotiivi on näkyvästi esillä scherzossa, joka on luonteltaan kaukana scherzo-osille tyypillisestä eloisuudesta; trion energinen fugato puolestaan vihjaa duurisävyineen edessä kajastavan voiton mahdollisuudesta.

Muodon tasolla Beethovenin merkittävin uudistus viidennessä sinfoniassa oli scherzon liittäminen suoralla sävelsillalla fi naaliin ja dramaturgisen painopisteen siirtäminen päätösosaan. Beethoven on korostanut fi naalin merkitystä täydentämällä siinä orkesteria piccolohuilulla, kontrafagotilla ja ennen kaikkea kolmella pasuunalla. Samalla Beethoven on tullut luoneeksi todellisen voitonsinfonian. Teos kasvaa ensiosan uhmakkaasta c-mollista fi naalin säteilevään C-duuriin, ja vaikka tapa päättää mollissa alkanut teos duurissa oli yleinen Beethovenin aikana, se saa tässä todellista merkitystä ja sisältöä. Beethoven ei ollut vain sinfonisen muodonvaan myös sinfonisen draaman mestari.

Goethe when young Mendelssohn disturbed his bourgeois repose by playing it on the piano. The second movement is alternately broadly melodious and surprisingly active for a slow movement. The opening motif is noticeably present in the third movement, the character of which is far removed from the vivacity typical of a Scherzo; the busy fugato in a major key in turn hints at the possibility of victory dawning on the horizon.

At the level of form, Beethoven’s most signifi cant reforms in the fi fth symphony are the bridge passage leading straight from the Scherzo to the fi nale and the shifting of the dramaturgical emphasis to the closing movement. Beethoven underlines the importance of the fi nale by supplementing his orchestra with a piccolo, double bassoon and above all three trombones. In doing so he created a real victory symphony growing from the defi ant C minor of the fi rst movement to the radiant C major of the fi nale, and although the custom of ending a work beginning in the minor in the major was common in his day, it here acquires true meaning and substance. Beethoven was a master of not only symphonic form but of symphonic drama as well.

Ludwig van Beethoven (1770-1827): Ludwig van Beethoven (1770-1827):

Napolissa syntynyt Riccardo Muti on opiskellut pianonsoittoa San Pietro a Majellan konservatoriossa Vincenzo Vitalen johdolla. Hän suoritti sävellyksen ja orkesterinjohdon tutkinnon Milanon Giuseppe Verdi -konservatoriossa, jossa häntä opettivat Bruno Bettinelli ja Antonino Votto.

Muti nousi kriitikkojen ja yleisön tietoisuuteen ensi kertaa vuonna 1967, kun hänet valittiin yksimielisesti Guido Cantelli -kapellimestarikilpailun voittajaksi Milanossa. Vuonna 1968 hänet valittiin Maggio Musicale Fiorentino -festivaalin ylikapellimestariksi, ja sitä tehtävää hän hoiti aina vuoteen 1980. Vuonna 1981 Herbert von Karajan kutsui Mutin johtamaan Salzburgin musiikkijuhlille, mikä johti myöhemmin lukuisiin uusiin vierailuihin.

Vuodet 1972–1982 hän johti Lontoon Philharmonia-orkesteria seuraten näin tehtävässä Otto Klempereriä. Hän oli ylikapellimestarina Philadelphian

orkesterissa (1980–1992) ja Milanon Teatro alla Scalassa (1986–2005). Vuonna 2010 hän aloitti Chicagon sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina. Hän on Wienin fi lharmonikkojen kunniajäsen ja Rooman oopperan elinikäinen kunniajohtaja. Muti on johtanut useimpia merkittävistä orkestereista aina Berliinin fi lharmonisesta orkesterista, Baijerin radion sinfoniaorkesterista ja New Yorkin fi lharmonikoista Ranskan kansalliseen orkesteriin ja Wienin fi lharmonikkoihin. Vuonna 2004 hän perusti Luigi Cherubini -nuoriso-orkesterin. Sen nuoret muusikot valikoi kansainvälinen raati kaikkialta Italiasta.

Riccardo Mutin sosiaalinen ja yhteiskunnallinen vastuunkanto näkyy Ravennan festivaaliin kuuluvassa ”Le vie dell’amicizia” (”Ystävyyden polut”) -projektissa. Vuodesta 1997 hän on johtanut konsertteja paikoissa, jotka symboloivat vaikeaa menneisyyttä ja lähihistoriaa, kuten Sarajevossa,

RICCARDO MUTIKapellimestari

Beirutissa, Jerusalemissa, Moskovassa, Jerevanissa, Istanbulissa, New Yorkissa, Kairossa, Damaskoksessa, Nairobissa, Redipugliassa ja Tokiossa; konserteissa ovat esiintyneet La Scalan fi lharmoninen orkesteri ja kuoro, Maggio Musicale Fiorentino -festivaalin orkesteri ja kuoro, Euroopan huippuorkesterimuusikoista koottu Musicians of Europe United sekä viimeksi Luigi Cherubini -nuoriso-orkesteri.

Riccardo Mutille on myönnetty hänen uransa aikana lukemattomia kunniamainintoja. Hän on Italian tasavallan suurristin ritari, brittiläisen imperiumin ritarikomentaja (arvonimen myönsi kuningatar Elisabet II) ja Ranskan kunnialegioonan upseeri (myöntäjä Ranskan presidentti Sarkozy). Hän on saanut Saksan tasavallan ansioristin sekä Salzburgin Mozarteum-yliopiston hopeamitalin työstään Mozartin musiikin hyväksi. Hän on Gesellschaft der Musikfreunden (Wienin musiikinystävien yhdistyksen),

Wienin Hofkapellen ja Wienin valtionoopperan kunniajäsen. Venäjän presidentti Putin on myöntänyt hänelle ystävyyden kunniamerkin, israelilainen Wolfi n säätiö taidepalkinnon ja paavi Benedictus XVI Pyhän Gregorius I:n killan ensimmäisen luokan suurristin ritarin arvonimen. Hänelle on myönnetty myös yliopistojen kunniatutkintonimikkeitä Italiassa sekä muualla.

Muti on halunnut omistautua enemmän nuorten muusikoiden kouluttamiselle, ja toiveesta tuli totta heinäkuussa 2015: ensimmäinen Riccardo Mutin italialaisen oopperan akatemia nuorille kapellimestareille, korrepetiittoreille ja laulajille järjestettiin Ravennan Teatro Alighierissa. Lahjakkaat muusikot sekä musiikinystävistä koostunut kansainvälinen yleisö saivat mahdollisuuden ymmärtää sitä mutkikasta polkua, joka ooppera-tuotannon valmistumiseen johtaa.

www.riccardomutimusic.com

Born in Naples, he studied piano at the Conservatory of San Pietro a Majella under Vincenzo Vitale. He was awarded a diploma in Composition and Conducting from the Conservatory “Giuseppe Verdi” in Milan, where he studied under the guidance of Bruno Bettinelli and Antonino Votto.

He fi rst came to the attention of critics and the public in 1967, when he was unanimously awarded fi rst place of the “Guido Cantelli” competition for conductors in Milan. In 1968 he was appointed principal conductor of the “Maggio Musicale Fiorentino,” a position he maintained until 1980. In 1971 he was invited by Herbert von Karajan to conduct at the Salzburg Festival, the fi rst of many occasions.

He was chief conductor of the London Philharmonia (1972-1982) succeeding Otto Klemperer. He was Music Director

of the Philadelphia Orchestra (1980-1992) and Teatro alla Scala (1986-2005). In 2010 he became Music Director of the Chicago Symphony. He was appointed honorary member of the Vienna Philharmonic and honorary director for life at the Rome Opera. Muti has conducted most of the major orchestras, from the Berlin Philharmonic to the Bayerischer Rundfunk, the New York Philharmonic to the Orchestre National de France and the Vienna Philharmonic. In 2004, he founded the Cherubini Youth Orchestra: its young musicians from all over Italy are selected by an international committee.

Riccardo Muti’s social and civic conscience is demonstrated by “The Paths of Friendship” project within Ravenna Festival: since 1997, he has conducted concerts in places symbolising our troubled past and contemporary history,

RICCARDO MUTICONDUCTOR

such as Sarajevo, Beirut, Jerusalem, Moscow, Yerevan and Istanbul, New York, Cairo, Damascus, Nairobi, Redipuglia, Tokyo; with La Scala Philharmonic and Chorus, the Maggio Musicale Fiorentino, the Musicians of Europe United, and most recently the Cherubini Youth Orchestra.

Innumerable honours have been bestowed on Riccardo Muti over the course of his career. He was made Cavaliere di Gran Croce of the Italian Republic, honorary Knight Commander of the British Empire by Queen Elizabeth II in Britain, Offi cer of the Legion of Honor from French President Sarkozy. He received the Verdienstkreuz in Germany and the Salzburg Mozarteum’s silver medal for his contribution to Mozart’s music; he was elected an honorary member of the Gesellschaft der Musikfreunde, Wiener Hofmusikkapelle

and Wiener Staatsoper. He was awarded the Order of Friendship by Russian President Putin, the Wolf Prize for the arts by the State of Israel, the Knight of the Grand Cross First Class of the Order of St. Gregory the Great by Pope Benedict XVI. He also received University honorary degrees in Italy and abroad.

In July 2015, his desire to devote more time to the training of young musicians was realized: the fi rst Riccardo Muti Italian Opera Academy for young conductors, répétiteurs, and singers took place at Teatro Alighieri in Ravenna; talented musicians as well as an audience of music-lovers from around the world had the chance to understand the complex path to accomplish an opera production.

www.riccardomutimusic.com

Riccardo Mutin vuonna 2004 perustama Luigi Cherubini -nuoriso-orkesteri (Orchestra Giovanile Luigi Cherubini) on saanut nimensä yhdeltä merkittävimmistä Italiassa syntyneistä säveltäjistä. Cherubini toimi aktiivisesti koko Euroopan alueella, ja nimen valinta kuvastaakin orkesterin halua yhdistää vahva italialainen identiteetti ja eurooppalainen visio musiikista ja kulttuurista.

Nuoriso-orkesteri muodostaa etuoikeutetun yhteyden akateemisen ja ammatillisen maailman välille. Sen kotikaupunki on Piacenza, ja kesäkodikseen se on valinnut Ravennan festivaalin. Orkesterin nuoret soittajat ovat alle 30-vuotiaita ja kotoisin kaikkialta Italiasta. Heidät on valinnut itsensä Riccardo Mutin johtama komitea satojen koesoittojen jälkeen. Dynaamisuus ja jatkuva uudistuminen kuuluvat olennaisena osana orkesterin luonteeseen, ja siksi jäsenet valitaan vain kolmen vuoden määräajaksi.

Viime vuosina orkesteri on Riccardo Mutin johdolla ottanut haltuunsa laajan repertoaarin aina barokista 2000-luvun musiikkiin ja konsertoinut vuoron perään ympäri Italiaa ja Eurooppaa Wienissä,

Pariisissa, Moskovassa, Salzburgissa, Kölnissä, Pietarissa, Madridissa, Barcelonassa sekä Muscatissa, Manamassa, Abu Dhabissa, Buenos Airesissa ja Tokiossa.

Orkesterin debyytti Cimarosan Il ritorno di Don Calandrino -teoksesta vuoden 2007 Salzburgin helluntaimusiikkijuhlilla oli ensimmäinen virstanpylväs Riccardo Mutin ja maineikkaan itävaltalaisen festivaalin viisivuotisessa projektissa. Projektia oli tuottamassa myös Ravennan festivaali, ja sen tarkoitus oli nostaa esiin Napolin koulukunnan musiikkia 1800-luvulta.

Luigi Cherubini -nuoriso-orkesteri on toiminut projektin vakio-orkesterina. Orkesteri on konsertoinut ahkerasti paitsi perustajansa, myös Claudio Abbadon, Dennis Russell Daviesin, Gérard Depardieun, Herbie Hancockin, Leonidas Kavakosin, Lang Langin, Ute Lemperin, Wayne Marshallin, Anne-Sophie Mutterin, Kent Naganon, Krzysztof Pendereckin, Vadim Repinin, Giovanni Solliman, Juri Temirkanovin ja Alexander Toradzen kanssa.

www.orchestracherubini.it

LUIGI CHERUBINI -NUORISO-ORKESTERI

THE LUIGI CHERUBINI YOUTH ORCHESTRAFounded by Riccardo Muti in 2004, the Luigi Cherubini Youth Orchestra (Orchestra Giovanile Luigi Cherubini) was named after one of the major Italian-born composers of all times, active all over Europe. This choice underlines the Orchestra’s vocation, combining a strong Italian identity with a natural inclination towards a European vision of music and culture.

The Youth Orchestra, a privileged link between the academic and the professional worlds, set up its residence in Piacenza, and elected the Ravenna Festival as its summer home. The young instrumentalists of the Cherubini Youth Orchestra are all under 30, and come from all over Italy. They were selected through hundred auditions by a committee headed by Riccardo Muti himself. Dynamism and continuous renewal are a distinctive feature of the Orchestra, and it is in this perspective that members are only appointed for a period of three years.

In recent years, under the baton of Riccardo Muti, the Orchestra has tackled a repertoire ranging from baroque to XX century music, alternating concerts in several Italian cities to important

European tours in the theatres of Vienna, Paris, Moscow, Salzburg, Cologne, St. Petersburg, Madrid, Barcelona, Muscat, Manama, Abu Dhabi, Buenos Aires, and Tokyo.

The debut of Cimarosa’s Il ritorno di Don Calandrino at the Salzburg Whitsun Festival (2007) marked the fi rst step of a fi ve-year project undertaken by Riccardo Muti and the prestigious Austrian event, co-produced by Ravenna Festival, with a view to re-discovering and reviving the legacy of the Neapolitan School of music of the XVIII century.

The Cherubini Youth Orchestra was the protagonist of this project as orchestra-in-residence. Besides an intense activity under its founder’s baton, the Orchestra has extensively collaborated with such artists as Claudio Abbado, Dennis Russel Davies, Gérard Depardieu, Herbie Hancock, Leonidas Kavakos, Lang Lang, Ute Lemper, Wayne Marshall, Anne-Sophie Mutter, Kent Nagano, Krzysztof Penderecki, Vadim Repin, Giovanni Sollima, Yuri Temirkanov, and Alexander Toradze.

www.orchestracherubini.it

1. VIULUTFIRST VIOLINSAdele Viglietti**, Carolina Caprioli, Davide Gaspari, Giulia Cerra, Lavinia Soncini, Elena Nunziante, Claudia Irene Tessaro, Olga Beatrice Losa, Giulia Giuffrida, Maria Beatrice Manai, Simone Castiglia,Aloisa Aisemberg, Ruggero Mastrolorenzi, Francesca Tamponi, Giulia Marcomini, Costanza Scanavini

2. VIULUT SECOND VIOLINSMattia Osini*, Francesco Gilardi, Marco Nicolussi, Elisa Scaramozzino, Sofi a Cipriani, Manuel Arlia, Priyanka Ravanelli, Isabella Rex, Daniele Fanfoni, Antonella Altamura, Eleonora Amato, Serena Galassi, Giuditta Nardini, Anna Carrà

ALTTOVIULUT | VIOLASLaura Hernandez Garcia*, Nicoletta Pignataro, Friederich Binet,

Davide Mosca, Carlotta Aramu, Montserrat Coll Torra, Davide Bravo,Marcello Salvioni, Claudia Chelli, Stefano Sancassan, Francesca Profeta,Alfonso Bossone

SELLOT | CELLOSPeter Krause*, Irene Zatta, Enrico Graziani, Simone De Sena,Giada Vettori, Francesca Bongiorni, Giovannella Berardengo, Caterina Vannini, Anna Molaro, Sorayya Russo

KONTRABASSOT | BASSESMichele Santi*, Davide Sorbello, Francesco Giordano, Giulio Andrea Marignetti, Nicola Bassan, Claudio Piro, Cecilia Perfetti, Valerio Silvetti, Donato Bandini

HUILUT | FLUTESSara Tenaglia*, Maria Francesca Rizza, Jona Venturi

PICCOLOHUILU OTTAVINOJona Venturi

OBOET | OBOESMarco Ciampa*, Francesco Ciarmatori

KLARINETITCLARINETSLorenzo Baldoni*, Gianluigi Caldarola*

FAGOTIT | BASSOONSAngela Gravina*, Andrea Mazza*, Lorenzo Leone

KONTRAFAGOTTI DOUBLE BASSOONAngela Gravina

KÄYRÄTORVET HORNSFabrizio Giannitelli*, Francesco Mattioli*, Davide Bettani

TRUMPETIT TRUMPETSNicola Baratin*, William Castaldi*

PASUUNATTROMBONESGiuseppe Nuzzaco*, Biagio Salvatore Micciulla, Francesco Piersanti

PATARUMMUT| TIMPANI Sebastiano Girotto*

** Spalla* Prima parte

KOKOONPANO | ENSEMBLE

TOIMITUS | EDITORS:Kimmo Korhonen, Ravenna Festival, Anna Bonazza, Helena Kontiainen

KÄÄNNÖKSET | TRANSLATIONS: Laura Vierimaa (englanti-suomi | English-Finnish), Susan Sinisalo (suomi-englanti | Finnish /English)

TAITTO | LAY-OUT Pauliina Haataja, Digitoimisto Digitaali Oy

ww

w.si

nfon

iala

hti.fi

SINFONIA LAHDEN 17. KANSAINVÄLINEN

SIBELIUS-FESTIVAALI 2016 8.-11.9.2016 SIBELIUSTALO, LAHTI

Sinfonia Lahti – Dima Slobodeniouk, kapellimestari

To 8.9. klo 19 Sibeliustalo

POHJOLAN TYTÄRTAPIOLASINFONIA NRO 1Pe 9.9. klo 19 Sibeliustalo

DRYADIMYRSKY, KONSERTTISARJASINFONIA NRO 4

La 10.9.klo 17 Sibeliustalo

PAN OCH ECHOPELLÉAS JA MÉLISANDESINFONIA NRO 3

MUUT KONSERTITLa 10.9. klo 12.30 Kalevi Aho -sali,Lahden musiikkiopistoSIBELIUKSEN PIANOMUSIIKKIAJohannes Piirto, pianoSu 11.9. klo 11 SibeliustaloSIBELIUSTA PYHÄAAMUNA

L A H D E N K A U P U N G I N O R K E S T E R I

LIPUT: Ticketmaster Suomi

EXPRESSHelsinki-Sibeliustalo-Helsinki

Energiaa Järvi-Suomesta

www.sssoy.fi

Savonlinnan Oopperajuhlien yhteistyöKUMPPANIT

Partners to the Savonlinna Opera Festival

Pääyhteistyöyritykset

Main Partners

OP

SANOMA MEDIA FINLAND OY | HELSINGIN SANOMAT

LIPPUPISTE OY

Inspired in Finland

ACCENTURE OY

AHLSTRÖM CAPITAL OY

ANDRITZ OY

FINNAIR OYJ

FORTUM OYJ

GASUM OY

OP

SANOMA MEDIA FINLAND OY

Yhteistyöyritykset | Partners

KIA MOTORS FINLAND

Ystäväyritykset | Supporters

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO - UEF

KEVA

M-BRAIN OY

PRINTSCORPIO OY

ITÄ-SAVO

Savonlinnan Oopperajuhlien toimintaa tukevatThe Savonlinna Opera Festival receives grants from OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ THE MINISTRY OF EDUCATION AND CULTURE

SAVONLINNAN KAUPUNKI THE TOWN OF SAVONLINNA

SUOMEN KULTTUURIRAHASTO THE FINNISH CULTURAL FOUNDATION

Ravenna Festivalin ja Teatro Regio Torinon vierailut saavat tukea

JANE JA AATOS ERKON SÄÄTIÖLTÄTHE JANE AND AATOS ERKKO FOUNDATIONhas granted funds towards the visits by the Ravenna Festival and the Teatro Regio Torino

YhteistyössäIn partnership with

MUSEOVIRASTOTHE NATIONAL BOARD OF ANTIQUITIES.

SAVONLINNAN OOPPERAJUHLAT OY | SAVONLINNA OPERA FESTIVAL LTDOlavinkatu 27

FI-57130 SavonlinnaPuh. | Tel. +358 (0) 15 476 750

info@operafestival.fi

kansisisustakakansi